Harjoittelimme taas Nummelan seurakuntatalolla, joka on meille nummelalaisille mukavaa kun pääsee kävellen. Paikalla oli porukkaa kohtuudella, enemmänkin saisi olla. Harjoittelimme vielä lauluja tulevan viikonlopun itsenäisyyspäivän esitystä varten. Kuoronjohtaja Hanna muistutti vielä että Suomalainen rukous on todellakin rukous ja se pitäisi muistaa laulaessa, eli unohdetaan se aikaisemmin mainitsemani mahtipontisuus ja lauletaan voimalla, mutta kauniisti.
Harjoittelimme vielä useamman kerran vaikeaa Veisaten herralle ja huomasin jo aiemmin, että nyt olen sisäistänyt melodian, koska jo aamulla herätessä päässäni alkoi soimaan kyseinen laulu. Tässä vaiheessa voi miettiä onko tämä jo vakavaa, mutta itse koen sen ihanaksi uudeksi asiaksi elämässäni.
Taas meitä hemmoteltiin kahvitarjoilulla. Se on mukava taukopaikka välillä kovankin harjoittelun lomassa.
Lopuksi vielä joululaulujen kertaamista ja valmistautumista viikonlopun esitykseen. Lähdimme aika luottavaisin mielin harjoituksista. Uskonkin että laulut ovat jo esityskunnossa, kunhan vain saamme tarpeeksi kuorolaisia mukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti